Tien päällä - osa IV

On joskus hienoa olla väärässä. Todella harvoin, siis todella harvoin väärässä olen, mutta kun olen niin sitten olen pahasti. Nyt täytyy sanoa että pahasti olen. Onneksi en ole tässä pulkassa yksin, vaan Vitosketjun radiokolleega Toni on samassa tilanteessa.

Viime lähetyksen yhteydessä teimme katsauksen pudotuspelejä ajatellen, ja arvelimme tuolloin Sportin saavan viidestä jäljellä olevasta ottelusta 4-5 pistettä, ja jäävän seitsemänneksi runkosarjassa. Kuinka väärässä sitä olimmekaan. Sport teki D Teamista muovia, kellisti Kouvostoliiton KooKoon ja haki ensimmäistä kertaa sarjapisteet Oulusta Kiekko-Laserin kaukalosta. Kolme ottelua, yhdeksän pistettä, kolme maalia omiin ja 11 vastustajan päähän. Sarjasijoitus tulevasti kolmas.

Onneksi tästä ei ole tullut meikäläisen suuntaan mitään julkista anteeksipyyntövaatimusta, vaan olen saanut nöyrästi todeta sen, että pelaajat ovat otteillaan kaukalossa saanut minut näyttämään hölmöltä. Ja Tonin myös.

NHL:ssä on tapana usein vetää toimittajat pukukoppiin selittämään artikkeleitaan, jos ne ovat joukkuetta vastaan pahasti. He sentään selviävät muutaman minuutin piinasta, mutta tälläkin reissulla minä jaan bussin Vaasa-Oulu-Vaasa välimatkan ajan. Olisi tukalat oltavat jos minulle oltaisiin ärtyneitä. Ja Toni pääsisi helpolla.

Menomatkalla Ouluun pysähdyimme kahville Siikajoella. Silmiin osui kenties ennakoivasti pari täytettyä lintua huoltoaseman tuulikaapin päällä.

imag0081_519
Ennakkomerkki illan otteluun? Sportin uljas kotka valmiina raatelemaan Kiekko-Laserin ukkometson? Näinhän siinä kävi.

Nämä yhden päivän reissut ovat aika värittömiä. Lähtö hallilta, ruoka matkalla, pelipaikalla samat rutiinit, pelin jälkeen ruoka, kamat autoon ja taas istutaan bussissa. Onneksi sentään Oulussa on aina tuttuja katsomossa, niin nytkin. Onneksi sentään kaikenlaista pientä sattuu matkalla. Huoltaja Mikko Pirkolalla ei mennyt oikein ruokailu putkeen Kokkolassa, kun maito ei oikein mennyt lasiin ja aterimet lenteli kun mentiin pääruokien ohi. Eikä kukaan huomannut poislähtiessä että Aleksi Laakso oli vielä sisällä. Onneksi ei ehditty pihasta kuin päätielle, kunnes joku takaa huomasi että Laakso puuttuu. Kyllä, käännyimme takaisin. Eihän Seinäjoen miestä voi Kokkolaan jättää!

Yksi, väsynyt hupi kylläkin, on ihmetellä kaupunginosien ja taajamien nimiä matkalla. Mistäköhän johtuu, että oman kaupungin ulkopuolella nimet ovat aina hauskan tai tyhmän kuuloisia? Kukakohan ne oikein keksii? Varmaan kunnanisät saunailloissa muutaman löylynheiton jälkeen keksivät nimet. "...pojat.. tästä paikasta tulee... Yppäri! Ja tuonne tulee... Tiukka!" Ja sitten nimet paperiin ja aamulla ihmetellään taas mitä on tehty.

Ai niin, Kiviniemen Jallun alivoimamaali oli kyllä tyylikäs. Kova lämäri vasemmasta laidasta osui Rautiolan juomapulloon maalin katolla, pullo hajalle ja juomat pitkin jäätä ja pleksejä. Siinä oli maalivahdille lähellä tulla kaksinkertainen kylmä suihku niskaan. Ja harmittaa ettei Jaatinen saanut ohitettua kaimaansa rankkarista 15 sekunnin pelin jälkeen. Mailan varteen, sinne tuppipäähän kiekko kuulemma osui. Harmittaa suunnattomasti myös "Manu" Koiviston loukkaantuminen. Turha tilanne pelissä, ja jalka vääntyi laitaan törmätessä. Pikaista paranemista Manulle!

Vähiin käy pelit ennen loppumista. Enää yksi vierasmatka runkosarjassa ennen pudotuspelejä. Melkein toivoisi että vastaan tulisi LeKi tai D Team, niin olisi lyhyet matkat. SaPKo olisi se kaikkein vähiten mukava kohde, näin matkustus- ja selostusmielessä.

Kolme pistettä plakkarissa ja Kalajoki on kohdilla. Tässä onkin hyvä kohta pistää piste tälle jutulle, ja suunnitella mitä kyselisi Jämsän Markukselta radioon, seuraavaan Vitosketjun lähetykseen... Onhan tässä aikaa ennen Vaasaa.

Ja hei, lauantaina Jukurit Kuparisaaressa, tupa täyteen!

T: Pasi Roimela