Savonlinnassa iltapäivä koitti, ja oli aika herätä päiväunilta ja hypätä bussiin. Kamat napattiin kyytiin Urheiluopiston jäähallilta, ja sitten bussin nokka kohti länttä. Vajaan parinkymmenen kilometrin matka pelipaikalle oli lyhyt, emmekä edes eksyneet. Eihän meidän tarvinnut kääntyä kuin yhdestä risteyksestä ja ajaa keskustan läpi, halli tuli automaattisesti vastaan.

Urheiluopiston halli oli siisti ja moderni. Varmaan parempi kuin kolmasosa Mestiksen halleista. Mutta siellä emme tulisi pelaamaan, vaan pelipaikka on vanha kunnon Talvisalon jäähalli. Vanhan liiton halli, missä sisällä on kylmä, lattia on asfalttia ja ilmassa oikein tuoksuu vanha jäähalli. Hallista saisi nopeastikin todella laadukkaan hallin, mutta Mestiksen käyttöön se riittää mainiosti.


Selostamoni on hallin katossa. SaPKon kenttäpäädyn siniviivan tuntumassa kattokaareen kiinnitetty rakennelma. Sinne ei mahdu istumaan kunnolla, pelikelloa ja tulostaulua ei näy, ja vuosien pölyt muodostaa mukavan äänieristyksen kaikumista vastaan. Mutta saa varmasti olla omassa rauhassa, ettei kukaan tule häiritsemään. Sitä varten pitäisi kiivetä tikkaita pitkin katonrajaan.

No, itse peli meni miten meni, tukkaan tuli 4-1. SaPKon kannattajat tosin sanoivat, että peli saattoi olla heidän kauden paras. No tottakai sellainen peli tulee juuri Sportia vastaan.

Ennen peliä selvisi että Antti Hölli ei pysty pelaamaan. Harmittava takaisku, mutta tällaista tapahtuu. Sairastumiselle ei voi mitään.

Pukukopissa eilinen matkapäiväkirja sai aikaan todella kovaa keskustelua. Onneksi keskustelu syntyi Ere Jämsän ja Piirakka Pajuluoman toimesta. Ere jaksoi hehkuttaa voittoaan, mutta Piirakka nosti asiasta haloon. Laji muuten oli sulkapallo, missä Ere voittonsa otti, se jäi eiliseltä epäselväksi. Pajuluoma muistutti kovaan ääneen voitaneensa pöytätenniksessä 21-17, joten lisätään se tähän tänään etten joudu kävelemään Joensuusta kotiin. Täytyyhän sitä sopu säilyttää valmennusjohtoon. Jämsä varmasti mainitsee tästäkin, sillä hänen mielestään pöytätenniksen tulos ei ole virallinen. Oli miten oli, virallinen totuus on tämä, voitot Jämsä-Pajuluoma 1-1. Piste.

Ottelun jälkeen matkasimme syömään keskustaan. Lähes kaikkialla ruokailu on järjestetty hallilla, mutta Savonlinna, Lempäälä, Heinola ja Joensuu ovat poikkeus. Meidän ruoka oli pubissa, missä tietysti paikallinen kanta-asiakaskerho jaksoi muistuttaa meitä tappiosta. Antaa heidän nauttia kerrankin, sillä voitot ovat täällä monen kauden ajan olleet harvassa.

Bussissa sain viime idän reissun tavoin siirtyä heti takapenkille. Törmänen otti pelaajat eteen, keskusteli pelaajien kanssa hetken aikaa, ja tämän jälkeen katsottiin avauserä videolta. Se mitä edessä puhuttiin jäi kuulematta, mutta vaikka olisin asioita kuullut niin en niitä tietenkään täällä kertoisi. Se mitä bussissa tapahtuu, jää bussiin. What happens in Vegas, stays in Vegas.

Pääsimme nopeasti hotellille, sillä ajomatka Joensuuhun on aika lyhyt. Ensin veimme pelikamat jäähallille kuivumaan, sitten takaisin bussiin ja keskustaa kohti. Hotellille päästyämme Ere kirjasi meidät sisään, ja odotellessamme avaimia hotellin aulasta poistui muutama nuori nainen. Ilmeisesti he näkivät Tommi Taimen viiksineen, ja lähtivät karkuun. Ainakin pelaajat Tamia tästä syyttivät. Eikä ihme, Taimen tammikuun viikset ovat aika perverssin ja koomisen näköiset. Taidan olla vain kateellinen, sillä itselläni ei vieläkään parta tai viikset kasva. Kuukauden kasvattamisen jälkeen läpäisisin niukasti ammattikoulun uskottavuustestin.

Aamu koitti jälleen, tällä kertaa Joensuussa. Ja taas oli vuorossa ruokaa. Tällä kerralla taas aamiainen hotellilla, ja pettymys oli suuri. Ei taaskaan pekonia. Mihin tämä maailma on menossa?

Ruokaa, ruokaa ja taas ruokaa. Se tuntuu olevan reissujen suurin anti. Ruoka on hyvää, ja syöminen hauskaa, mutta välillä tuntuu ettei mitään muuta tehdäkään. Muutama tunti tästä, ja on taas aika syödä. Ruokailua ennen joukkue hoitaa aamuliikunnan kävelemällä ruokapaikkaan parin kilometrin matkan, ja sen jälkeen taas on aika ottaa päiväunet. Itse kun en ihan niin iso osa joukkuetta ole, menen bussilla paikalle. Pelaajatkin pääsevät bussin kyydillä takaisin hotelliin.

Urheilijat ovat oikeita jätemyllyjä. Ruokaa menee hirvittävä määrä, mutta kyllä sitä kuluukin. Olen itsekin ollut aikanaan samanlainen, mutta nykyisin "eläkepäivillä" ei sitä ruokaa tarvi enää uunivuuasta syödä. Kalorimäärät ovat varmastikin hillittömiä, mutta koulukaveria Petriä lainatakseni, "kun menen kauppaan niin ostan tonnikalaa ja riisiä, en substantiiveja." Onhan se elämä helpompaa kun kuluttaa kaiken mitä syö, ettei tarvitse aina laskea miten paljon voi syödä ettei vaan pääse lihomaan.

Kahdelta olisi tarkoitus olla hallilla. Sitten nähdään miten Tiki-Talk raikaa ja millainen tunnelma Mehtimäellä on. Tikkanen on tuonut halliin paljon väkeä, ja sitä ei koskaan ole liikaa.

Yöllä paluumatkalla on taas aikaa kirjoitella matkakuulumisia.

Pasi Roimela