Sportin maalivahtivalmentaja Tapio Kotolan blogi maalivahdeistamme ja valmennuksesta myös täällä.

Sportin maalivahtivalmennus ja maalivahdit, missä mennään?

Maalivahtivalmentajan työ ja toimenkuva on monille varmasti täysin tuntematon alue jääkiekon saralla. Haluan yrittää tämän kirjoitukseni avulla poistaa epätietoisuutta ja antaa myös hiukan tietoa kaikesta mitä ottelutapahtumien ulkopuolella tapahtuu maalivahtien osalta.

Vielä viime vuosituhannen lopulla maalivahdit torjuivat nykypäivää paljon enemmän pystyssä ja niin sanottu perhostyyli alkoi vasta saavuttaa suosiotaan pohjoisella Amerikan mantereella. Tuosta ajasta ovat muuttuneet niin itse pelin säännöt, pelaajien ja maalivahtien varusteet, kuin urheilijoiden fyysiset ominaisuudetkin. Tämä on johtanut pelin nopeutumiseen, laukausten laadun parantumiseen ja lisäksi taitavimmat pelaajat pystyvät tekemään pienessäkin tilassa vaikka mitä kiekon kanssa.

Tämä asettaa luonnollisesti kovia vaatimuksia nykypäivän maalivahtipelille. Nykyaikainen maalivahtipeli vaatii maalivahdilta henkistä kovuutta, huippuluokan fyysisiä ominaisuuksia, erehtymätöntä pelisilmää ja virheetöntä modernia tekniikkaa. Näitä kaikkia ominaisuuksia voi ja pitää kehittää jatkuvasti yksilö huomioiden. Tämä luo yksilöllisen harjoittelun tarpeen kaikki nuo asiat huomioiden.


Itse toimin tällä hetkellä Sportin leivissä puolipäiväisenä maalivahtivalmentajana. Työhön kuuluvat sekä edustusjoukkueen, että A-nuorten maalivahtien valmennus. Lisäksi pyrin auttamaan Junior Sportin maalivahteja kilpakiekkoikäluokissa ja kehittämään koko seuran maalivahtivalmennustoimintaa. Siviilityössäni työskentelen lisäksi suunnitteluinsinöörinä Citecillä, joten puuhaa riittää.

Tällä hetkellä käytännössä sekä edustusjoukkueen, että A-nuorten maalivahdit harjoittelevat jään ulkopuolella omatoimisesti minun ohjeideni mukaisesti. Olenkin siinä onnellisessa asemassa, että voin huoletta luottaa valmennettavieni työmoraaliin, se on timantinkova, vähempi ei kelpaisikaan. Jäällä maalivahdit osallistuvat luonnollisesti joukkueen yhteiseen harjoitteluun ja lisäksi teemme aika ajoin maalivahtien kanssa omia tekniikkaharjoitteita. Maalivahdit saavat lisäksi kaikista pelaamistaan otteluista palautteen, mitä he voivat hyödyntää tulevissa koitoksissa ja harjoituksissa. Henkistä valmennusta valmennettavat saavat aina tarpeen tullen. He ottavat itse vastuuta omista suorituksistaan ja korjaavat itse oman työnsä hedelmiä, minun tehtäväni on olla tukemassa sitä matkaa ja ohjata heitä oikealle tielle harha-askelien sattuessa.

Maalivahtimme:

Iilahti
”Inkku” Iilahti saapui takaisin kotikonnuilleen elokuussa lainamiehenä Bluesista. Edellisellä kaudella Espoossa kaikki ei mennyt suunnitellusti ja uralle kaivattiin selkeästi uutta nostetta. Nuorimies onkin ottanut haasteen vastaan hienosti ja tekee kovasti töitä tavoitteidensa eteen jatkuvasti. Henkisen puolen kehittämisen lisäksi Inkun kanssa on tehty paljon töitä sivuttaisliikkumisen ja poikittaissyöttötilanteiden pelaamisen parantamiseksi. Työtä olisi edessä vielä paljon, toivottavasti meillä on myös aikaa tehdä sitä. Nyt nuorimies kolkuttelee nuorten maajoukkueen portteja ja mikäli jatkaa samalla tavalla, on häntä vaikeata jättää valitsematta U20-kisoihin.

Puurula
”Puppe” oli viime kaudella Mestis-mestaruuden takuumiehenä ja ei varmaan ole väärin sanoa, että ilman Puurulaa ei olisi Vaasassa nosteltu mestaruuskannua kauden lopulla. Kevään ja kesän mies on harjoitellut omatoimisesti kotipaikkakunnallaan laskeutuen elokuun alkuun mennessä Vaasaan joukkueen aloittaessa yhteiset harjoitukset. Puurun pelaamisessa ei ole lähdetty varsinaisesti muuttamaan mitään. Pelikauden aikana ei muutenkaan ole järkevää lähteä tekemään mitään radikaaleja muutoksia pelaamiseen, vaan niiden aika olisi kevään jääharjoituksissa. Miehen mailapelin parantamiseen ja aktiivisempaan peliin osallistumiseen on kuitenkin yritetty panostaa. Kauden alku on ollut hieman vuoristoratainen, mutta kokenut ukko nousee vielä feenikslinnun lailla tuhkasta entistäkin vahvempana.

Suomalainen
”Ermari” tuli Vaasaan viime kauden alussa ja pelasi A-nuorissa marraskuulle asti kantaen ykkösveskarin viittaa harteillaan menestyksekkäästi. Ikävä loukkaantuminen kuitenkin pilasi viime kauden lopun ja tämän kauden alun. Nyt Erno kuntouttaa itseään kärsivällisesti ja paluu kaukaloon häämöttänee jossain loppukauden puolella.

Mattila
”Wille” tuli A-nuoriin kesken viime kauden KooVeesta paikkaamaan Ernon loukkaantumista. Onnistuneen loppukauden jälkeen alkoi kova kesäharjoituskausi ja pienen kivitalon kokoinen Wille onkin painanut hommia hullun lailla. Kova työ kesällä ja tekniikkaharjoittelu kaukalossa ovat muovanneet A:n divaritason veskarista urheilijan, jonka voi koska tahansa heittää huoletta nuorten Sm-Liigassa maaliin. Työtä on jäljellä vielä paljon, mutta tällä nuorella miehellä on kaikki edellytykset mennä pitkälle kiekkourallaan.

Aurén
”Sibe” muutti Vaasaan vuosi sitten elokuussa Kokkolan seudulta. Hiljaisesta, mutta lahjakkaasta poikasesta on kuoriutunut erittäin lupaava maalivahti, joka on raivannut itsensä ikäluokkansa kärkivahtien joukkoon Suomessa. Paljon on tapahtunut, vaikka aikaa on kulunut vasta reilu vuosi täällä Vaasassa. Kovan oheisharjoittelun ja runsaan tekniikkaharjoittelun myötä Sibe parantaa päivä päivältä peliään ja on koko ajan henkisesti kovempi. Mikäli kehitys jatkuu samanlaisena ja kaikki sujuu kuten tähänkin asti, voidaan odottaa maajoukkuekutsua U18-arvokisoihin. Siellä ja seurajoukkueessa onnistumalla voi tapahtua vielä vaikka mitä hienoa seuraavan vuoden sisällä…


Tilanne ja tulevaisuuden näkymät

Maalivahtitilanne on siis tällä hetkellä hyvä. Edustusjoukkueesta löytyy kaksi Mestiksen kärkivahtia ja A-nuorissa on kasvamassa kaksi tulevaisuuden veskaria. Elämme kuitenkin hieman epävarmoja aikoja Iilahden tilanteen osalta, joten muutoksetkaan edustuksen maalivahtitilanteen osalta eivät ole poissuljettuja. Mielellämme pitäisimme loistavia otteita esittävän oman kasvatin täällä meillä, mutta mikäli Espoossa nähdään asia toisin, ei meillä ole siihen juurikaan sanottavaa. Odotellaan ja kuulostellaan tilannetta, päteviä maalivahteja löytyy varmasti paikkaamaan mikäli tarvetta ilmenee.

Maalivahtien valmennukseen pitäisi Vaasassa mielestäni panostaa jatkossa vieläkin enemmän. Modernin ja alati muuttuvan maalivahtipelin opettaminen vaatii myös minulta jatkuvaa tietojen päivitystä ja uusimpien harjoitusmetodien tuntemista, sekä niiden siirtämistä maalivahtiemme käyttöön. Tämä vaatii käytännössä paljon aikaa. Puolipäiväisenä voi toki tehdä jo paljon, mutta mikäli haluamme kilpailla tälläkin saralla tosissamme liigaseurojen kanssa, tulee seuran tehdä päätöksiä tilanteen parantamiseksi. Kunnianhimoisena tavoitteena on tehdä Sportista sellainen paikka maalivahdeille, minkä he näkevät uransa kannalta otollisimmaksi paikaksi kehittyä. Enkä tarkoita tällä muiden Mestis-seurojen kanssa kisaamista, vaan kilpailua parhaista lahjakkaista nuorista Sm-Liigaseurojen kanssa ja niiden nuorten kehittämisestä kohti maailman kovimpia kiekkosarjoja.


ISOLLA KOTKASYDÄMELLÄ

- Tapio ”Kotka” Kotola