Tällä kaudella Sport tekee kaksi tuplapelireissua. Ensimmäinen meni jo hyvän aikaa sitten, ja toinen on juuri nyt menossa. Ensimmäisellä reissulla kierrettiin Itä-Suomea, alkaen Joensuusta ja päätyen Savonlinnaan, mistä hankittiin myös kauden ensimmäinen kolmen pisteen vierasvoitto. Tällä kerralla reitti on hieman eri, sillä ensin pelataan Savonlinnassa ja tästä matkataan Joensuuhun.

Ensimmäiselle reissulle marraskuussa, lähdettiin torstaina klo 16.00. Matka vei ensin Kuopioon, missä joukkueen kanssa yövyttiin. Aamupäivällä bussi vei meidät Lippumäen jäähalliin, noin 10km keskustasta. Halli oli aika persoonallinen, sillä se on louhittu kallion sisään. Hieman tuli esimakua millaista oli Lillehammerin Olympialaisissa 1994 Gjövikin hallissa. Treenien jälkeen ruoka, ja matka jatkui Joensuuhun illan otteluun. Siellä pelattiin taas kerran todella hyvä vieraspeli, mutta takkiin vaan tuli maalilla. Ei se kaukana tuolloinkaan ollut, mutta valitettavan tuttu tulos.

Kotimatkalle lähdettiin aika pikaisesti ruuan jälkeen. Ruuat syötiin täpötäydessä teatteriravintolassa. Meitä verkkarikansaa katsottiin hieman pitkään, mutta ei kauaakaan niin vaasalaisia sieltäkin löytyi. Kiitokset vielä kerran sinne suuntaan.

Ruuat kun syötiin, matka jatkui perjantai-illan lopputunteina Savonlinnaan. Heti kun lähtö tapahtui, meidät ei-pelaajat komennettiin bussin takariviin. Kuski onneksi sai jäädä ratin taakse. Törmänen piti koko joukkueelle yhteisen videopalaverin, mitä ei tällä kaudella oltu kertaakaan nähty. Aiemmin Stögö on ottanut pelaajia yksitellen eteen, ja näyttänyt läppäriltään pieniä juttuja. Nyt tehtiin jotakin erilaista, ja se toimi.

Savonlinnaan saavuttiin aika myöhään ja pelaajat menivät ansaitulle levolle, kunhan pelikamat oli viety jäähalliin kuivumaan. Seuraavana päivänä oli vuorossa peli Savonlinnassa, ja se voitettiin lähes näytöstyyliin. Pelin alla Törmänen pitää muutaman minuutin palaverin kaksi tuntia ennen H-hetkeä, mutta nyt tilaisuus kesti puoli tuntia. Huoltajien kanssa ihmettelimme tilaisuuden venymistä, mutta syy selvisi ottelun jälkeen. Stögö oli pitänyt Savonlinnaan liittyvän tietokilpailun! Ilmeisesti tämä rentoutti porukan, ja voittohan sieltä tuli.

No, se viime reissusta. Palataan tähän matkaan. Tällä kerralla lähtö oli jo kello 15.00. Pitääkin kiitellä Tomppaa ja Kristiania, jotka työpaikaltani sallivat aikaisen lähdön. Muuten olisin joutunut lähtemään junalla perjantaina kohti Savonlinnaa. Vaasan hallin pihaan saavun aika viime hetkellä. Saan melkein saman tien kavuta bussiin, sillä puolet porukasta on jo bussissa, toinen puoli vielä raahaa tavaroitaan bussiin. Vasta ruokapaikalla lähellä Jyväskylää oikeasti näen ketkä pelaajista on mukana. Matkalla on pari ylimääräistäkin pelaajaa, sillä ihan tasalukemalla ei tällaiselle reissulle uskalla lähteä.

Vaikka olenkin "vain" radioselostaja, on todella tärkeää että saan matkustaa joukkueen mukana. Ilman tätä matkustaminen olisi todella kallista, ja voi olla että radioselostuksia ei pystyttäisi järjestämään. Tietysti kun olen joukkueen mukana, olen osa joukkuetta. Samoilla säännöillä minäkin matkustan, ja samat velvollisuudet koskee minua. Tähän kuuluu tavaroiden kantaminen yms. muu huollon auttaminen ennen ja jälkeen peliä, sekä kaikki muut joukkueen järjestyssäännöt.

Bussissa paikkani on aivan etupenkissä. Siis siinä oven kohdalla oleva oppaan penkki. Se nyt ei ole mikään hyvä penkki, sillä se viettää hieman eteenpäin, selkänojaa ei voi kallistaa, ja jalkoja ei saa suoraksi. Nukkuminen penkissä vaatii jo sellaisia taitoja, että Guinnesin ennätysten kirja voisi olla kiinnostunut jos siinä unta pystyy ottamaan. Tällä paikalla kun olen, tehtävänä on matkan aikana pitää kuskille seuraa, ja hoitaa navigointi perille. Ainut kuka joskus tulee eteen käymään on Markus Piispanen, joka hoitaa matkalla leffojen pyörittämisen. Ai niin, olen myös bussin maitovastaava. Jääkaappi on vieressäni, ja täällä säilytetään kahvimaitoa ja leipiä. Näitä aika usein joudun pelaajille toimittamaan.

Tällä reissulla majapaikka löytyi Savonlinnan kupeesta, Tanhuvaaran urheiluopistolta. Täällä on samalla tontilla kaikki mitä tarvitaan. Majoitus, ruokailut ja jäähalli. Lisäksi huoneissa saadaan olla hotellia pidempään. Olisihan se ikävää joutua poistumaan klo 12. huoneista, kun ottelu alkaa 18.30.


Illalla kun majapaikka alkaa lähestymään, "Ere" Jämsä tulee jakamaan huonetiedot bussin mikrofonista. Ketjuttain laitetaan pelaajat samaan huoneeseen, maalivahtien kanssa kolmanneksi yksi aloittavan kokoonpanon ulkopuolinen pelaaja, samoin huoltajien kanssa. Valmentajat ja Ere itse yhteen huoneeseen, ja minä kuskin kanssa ainoana kahden hengen huoneeseen. Viime reissusta viisastuneena, olin hankkinut suurteollisuuden standardit täyttäviä korvatulppia. Ilman niitä nukkumisesta ei tulisi mitään. Kuski nimittäin kuorsaa sen verran häiritsevästi, ettei ilman tulppia nukkumisesta tulisi mitään.

Aamupalalla Ere kyseli olenko saanut nukuttua. Kuorsaus oli nimittäin kuulunut naapurihuoneeseen asti... Olin tosi pettynyt urheiluopiston aamupalaan, sillä täällä ei ollut pekonia! Kuulemma aamupalan pitää olla "terveellistä", ja sitähän se näytti olevan. Poislukien eineslihapullat, joissa takuulla on vähemmän lihaa kuin pekonissa. Toivottavasti huomenna aamulla Joensuussa saisi pekonia.

Aamupalan jälkeen pelaajat matkasivat vielä hetkeksi torkkumaan ennen aamujäitä. Muutaman kivenheiton päässä olevassa jäähallissa pelaajat vetävät tehokkaat aamujäät. Tai Antti Uitto on sellainen supermies, että tarvii matkaan vain yhden kivenheiton. Opistolta löytyy myös hyvät oheisharjoituspaikat, ja niitä ahkerasti käytetäänkin. Törmänen käy vetämässä hiihtolenkin, ja Ere Jämsä ottaa voiton "Piirakka" Pajuluomasta. Laji tosin jäi itselle epäselväksi. Eren sanoja lainaten, "marssijärjestys on palautettu."

Nyt on aika ruuan jälkeen ottaa pienet päiväunet, ja parin tunnin kuluttua olemmekin Savonlinnan hallissa valmiina otteluun. Kokoonpanot on jo julkistettu, ja näköjään lepovuorossa on Jouni Aalto ja Juuso Mörsky. Tai sen varmasti arvasi jo huonejärjestystä katsoessa. Ja sitten se yksi uusi tulokas, johon törmäsin jo lähtiessä. Jaa, mutta sen on pakko olla Mikko Rossi. Hän on vain ajanut partansa pois.

Täältä tähän!

T: Pasi Roimela