Hyökkääjä Joel Kivirantaa ei vaasalainen kiekkoyleisö tule unohtamaan. Vuonna 2014 nuorukainen saapui Vaasan Sportiin taskussaan yksi Jokereissa pelattu Liiga-ottelu. Toki takana oli lukuisia pelejä nuorisomaajoukkueissa, mutta mukaan pääkaupunkiseudulta oli tarttunut myös se kaikista tärkein eli halu kehittyä.

Jollen tarina on huikea esimerkki kaikille. Päivittäinen kova työ, kehityksen jano ja positiivinen asenne vei Kivirannan viiden Sport-kauden jälkeen maajoukkueeseen, MM-kultaan ja NHL-sopimukseen Dallas Starsin kanssa. Viime kautena pelejä kertyi syyskaudella AHL:sta, kunnes Kivirannalle raoitettiin tammikuussa ovea Dallas Starsin organisaatioon. "Kivi" vakuutti kevään aikana otteillaan sen verran, että pelaava kokoonpano kutsui entistä useammin. Moni suomalainen hieraisi silmiään Kivirannan hattutempun johdattaessa Dallas Starsin läntisen konferenssin finaalin, josta matka jatkui konferenssin mestaruuden kautta Stanley Cupin finaaleihin.

Jolle, mitä kuuluu?

- Mulle kuuluu ihan hyvää. Olosuhteisiin nähden oon pystynyt treenaamaan ihan hyvin, näkemään kavereita ja perhettä. En hirveästi ole päässyt muuta duunaileen, kun paikat on kiinni ja saa olla aika varovainen, mutta kiva on olla Suomessa, kertoo Kiviranta.

Haastattelua tehdessä Kiviranta on matkalla jäätreeneihin.

- Pidin jäätreenistä pienen tauon tuossa pleijareiden jälkeen. Oli varmaan sellainen 4-5 viikon tauko, jolloin en käynyt jäällä ollenkaan, mutta nyt oon taas ruvennut käymään jäällä näiden muiden kanssa, jotka odottelee täällä Suomen päässä lähtöä takaisin.

Viime kausi oli poikkeuksellinen maailman kiekkokentillä. NHL päätyi pelaamaan kauden loppuun kuplassa, ilman yleisöä ja mukaan pääsi myös Kiviranta.

- Oli aika ainutlaatuinen tilaisuus päästä tuonne pelaamaan noita pelejä. Ei ollut mitään takeita, että pääseekö pelaamaan edes yhtään peliä. Siinä vähän niinkuin ihmetteli, että miten nuo pleijarit menee. Se on kuitenkin aikamoinen show, kun ne lähtee käyntiin. Sitten, kun pääsi itsekin pelaan, olihan se siistiä. Siinä oli itseluottamus kunnossa, kun oli treenattu aika kauan ja kovaa joukkueen rinnalla sekä oltu pitkään yhdessä, kun ei sieltä mihinkään päässyt. Oli se hauskaa päästä pelaan ja kun huomasi, että peli kulkee. Oli kyllä makee kokemus, fiilistelee Jolle.

Kiviranta löytää myös kuplassa pelaamisesta jotakin positiivista.

- Ulkopuolinen paine oli todella pieni ja siihen pystyi vaikuttamaan itse todella paljon. Varsinkin siinä vaiheessa, kun muutama maali osui kohdilleen, alkoi puhelin pirisemään aika lailla taukoamatta. Mutta siihen pystyi itse vaikuttamaan, että nyt en vastaa ja keskityn peleihin. Jos oltaisiin oltu paikan päällä, olisi yleisö, media ja kaikki ihan siinä iholla. Nyt ei ollut sitä ulkopuolista painetta, mietiskelee Kiviranta.

NHL ilmoitti sunnuntaina 20. joulukuuta, että uusi kausi alkaa 13. tammikuuta 2021. Kivirannalla on jalat maassa tulevan kauden suhteen.

- Sitä sai varmasti tuolla kuplassa vähän huomiota itseensä ja nyt pitää vaan pitää huoli siitä, että sinne mennessä on samanlaisessa kunnossa ja että peli kulkee. En kuitenkaan lataa itselleni paineita siitä, että jatkan maalien hakkaamista ihan pilvin pimein. Omista perusjutuista on hyvä pitää kiinni ja olla tarpeeksi hyvässä kunnossa, jotta niitä jaksaa tehdä, toteaa 24-vuotias Kiviranta.

Kiviranta on tyytyväinen aikaansa Vaasan Sportissa.

- Vaasassa annettiin heti alussa mahdollisuus päästä pelaamaan, kunhan tekee töitä ja ottaa tosissaan annetut mahdollisuudet kehittyä. Jossain isommassa organisaatiossa se ruudun saaminen ei välttämättä olisi ollut niin helppoa siitä huolimatta. Tottakai myös viiden kauden aikana Vaasassa opittiin, mitä on ammattilaisuus ja itsenäisyys, kun tavallaan Vaasaan lähti täältä kotikulmilta.

Mutta mitä Joel Kiviranta kaipaa eniten Vaasasta?

- Tähän ei varmaan voi sanoa Tommi Tikkaa, nauraa Kiviranta.

- Kyllä sitä varmaan kaipaa eniten sitä peliryhmää, joka meillä Vaasassa oli. Kun olin viime kaudella sekä AHL:ssa sekä NHL:ssa, huomasi, että ei se ole itsestäänselvyys, että kaikilla pelaajilla klikkaa saumattomasti. Meillä oli Vaasassa todella hyvä joukkuehenki ja sitä kaipaa varmaan eniten, päättää Kiviranta.