Sport matkustaa Mestiksessä joukkueista lähes eniten kilometrejä. Lähimmätkin vastustajat ovat kaukana, joten matkustaminen bussissa tulee tutuksi. Lyhimmät vieraspelimatkat ovat lähimmilläänkin 280km päässä, kun pelimatka suuntautuu Lempäälään tai Jyväskylään. Pisimmät matkat ovat paria kilometriä vailla 500km yhteen suuntaan, ja moni muu vierashalli sijaitsee noin 400km päässä. Sport tekee vain kaksi tuplapelireissua kauden aikana, kun samalla vieraskiertueella kohdataan sekä Jokipojat että SaPKo. Mestis on hyvin itäpainotteinen sarja.

Aurinkoisina talvipäivinä matkustus on leppoisaa, mutta pimeät paluumatkat voivat paikoitellen
tuntua pitkiltä.

Sport matkustaa pelkästään runkosarjassa noin 17.000 kilometriä. Matka on lähes puolet maapallon ympärysmitasta, joten matkatunteja lienee turha laskea. Niitä kertyy taatusti ihan riittävästi.

Bussissa on DVD-soitin, joka onkin matkoilla ahkerassa käytössä. Sportin elokuvavastaavana toimii Markus Piispanen, joka on nopeasti huomannut että vaativaa yleisöä on vaikea pitää tyytyväisenä.

- Mä en tiedä miten homma mulle tuli, se vaan mulle sysättiin. Heikkisen Eetu nämä leffat oikeasti valitsee, ja mä käyn vaan laittamassa ne pyörimään, Piispanen korjaa.

- Piispanen menee nöyrästi eteen ja ottaa huudot vastaan, kuittaa Mikko Pirkola pari riviä taaempaa.

Voitetun Hokki-ottelun jälkeen lähtee pyörimään klassikko "Robocop."

Bussissa istumapaikat jaetaan perinteisin menoin. Valmentajat ja huolto ottavat ensimmäisenä omat paikkansa bussin etuosasta, kokeneemmat pelaajat valitsevat ensin paikkansa, ja joukkueen nuorimmat istuvat siellä missä tilaa on. Kaikille pelaajille on kuitenkin oma tuplapenkki, joten tilanpuutetta ei kenellekään tule. Paikat jaetaan jo kauden ensimmäisellä matkalla, joten kesken kautta tulevien pelaajien paikat ovat siellä minne heidät ohjataan.

Kahvia matkalla kuluu muutama litra. Taukoja pidetään vain ruokailun vuoksi, sekä noin puoli tuntia ennen määränpäätä kahvitauon merkeissä. Ruokailukin jää väliin jos peli on Jyväskylässä tai Lempäälässä. Tällöin ruokailu on ennen lähtöä jäähallilla.

Taukopaikalla on aikaa tutustua paikalliseen tarjontaan. Tässä Sievin TB:llä Mika Halava (vas.) ja Tommi Taimi (oik.) muistelevat edesmenneen Radiomafian tarjontaa kuplavolkkarissa.

- Malliesimerkkinä tämä matka Kajaaniin. Sievin Teboililla on puolikas kuplavolkkari kahvilan puolella, niin heti paikalla on kaksi porilaista jätkää. Pitää keksiä jotakin tekemistä taukopaikoilla, kertoi Antti Törmänen matkalla.

- "Edu" on Alfa Romeon miehiä, ja hän heti vieressä tutkailee mitä ratin takana tapahtuu.

Antti Hölli sentään tietää, että kuplavolkkarissa ja monessa muussa urheiluautossa moottori on takana, ja kuplavolkkarin etupellin alta löytyy tavaratila.

Pelimatkoilla myös lepo näyttelee isoa osaa. Etenkin ruokailun jälkeen iso osa pelaajista ottaa päiväunet. Paluumatkalla nukkumiseen aikaansa käyttää useampikin pelaaja. Lämäri-leffasta ja muista urbaanilegendoista tuttuja kosteita paluumatkoja ei Sportin bussissa ole. Pulloja bussista löytyy paljon, mutta ne ovat täynnä vettä tai vichyä.

- Ei Sport mikään vaikea porukka ole. IKEA:an menevät naisryhmät on pahempia, kertoo Sportin kuljettaja Kari Pohjonen.

- Ouluun on kiva mennä, se matka on jotenkin selkeä. Ehkä se johtuu siitä että siellä on tullut paljon oltua ennenkin. Itä-Suomi on sitten ikävin, etenkin Joensuuhun mennessä. Siinä välissä on muutaman kymmenen kilometrin matka pahaa tieosuutta. Oikein kurjaa ja kapeaa metsätietä. Kesälläkin se on kurja ajaa, mutta talvella vielä kurjempaa. Taitaa mennä vielä Sinisen Tien nimellä se pätkä.

Antti Törmänen herätteli joukkuetta pelipalaverissa heittämällä Hokin paidan päälle. Temppu toimi ja lukemat 1-5 komisteli 60 minuutin jälkeen taululla.

Paluumatka Kajaanista alkaa nopeasti. Pelin jälkeen pikainen suihku, kamat autoon, ruokailu ja matka kohti Vaasaa alkaa yön pimeydessä vain puoli tuntia loppusummerin jälkeen. Voitetun ottelun jälkeen tunnelmat bussissa ovat aina rennommat kuin tappio niskassa

Maalivahdit ovat usein hiljaisia ja hieman erilaisia persoonia, mutta Sportin kohdalla tilanne on toinen. Mikko Rossi on lähes jatkuvasti äänessä, eikä Aaro Peltonen kauas taakse jää.

Menomatkalla ruuan jälkeen on levon aika.

Bussissa hyvät pukukoppipelaajat nousevat isoon arvoon, ja hyvässä seurassa matkatkin taittuvat nopeammin.